JAMIn koeviljelmä on rakentamassa pohjaa kotimaisen panimohumalan viljelylle
Sähkötolpat kannattelevat tukirakenteita, joita pitkin humalat kiipeävät kohti korkeuksia JAMIn koeviljelmällä. Kävyt ovat valmistumassa. Puutarha-alan opettaja Mervi Ukonmäki ja puutarhuri Hannele Yli-Mannila tutkivat niiden kypsyyttä tunnustelemalla pintaa, hieromalla käpyä kämmentä vasten sekä haistelemalla ja avaamalla suomuja nähdäkseen, onko niistä erittynyt jo lupuliinia. Siitä tulee aromi, jota tarvitaan oluen maustamisessa.
Kävyt on tärkeä korjata oikeaan aikaan. Korjuun jälkeen ne kuivataan ja puristetaan pelleteiksi.
Koeviljelmällä kasvaa 21:tä eri humalakantaa, kolme yksilöä kutakin. Kasvupaikat on arvottu, mutta siten, että jokaista kantaa kasvaa sekä aurinkoisemmalla että varjoisammalla paikalla. Se on jo havaittu, että kasvussa ja kypsymisessä on eroja.
Ehdoton kuningatar on helppo löytää. Sen käpysato on valtava.
Panimoteollisuus haluaa kotimaisen aromin
Kaksi vuotta sitten perustettu humalatarha on Luonnonvarakeskuksen (Luke) käynnistämän tutkimushankkeen koeviljelmä. Toinen löytyy Lapista, ammattiopisto Lappialta Tervolasta. Lisäksi tutkimusta tehdään Luken koeviljelmällä Piikkiössä ja muutamilla yksittäisillä koetiloilla.
Ollaan mielenkiintoisen äärellä, sillä parhaassa tapauksessa jo muutaman vuoden kuluessa suomalaistiloilla saatetaan tuottaa panimohumalaa panimoiden tarpeisiin. Kotimaisuus on panimoiden tavoite, josta koko mittava tutkimustyö on saanut alkunsa. Samalla tarjoutuu uusi, varteenotettava kasvivaihtoehto viljelijöille.
Ensimmäinen kaksivuotinen tutkimushanke, Hop Up -kotimaisen humalatuotannon käynnistäminen, on loppusuoralla. Sen myötä JAMIn humalatarha perustettiin. Työ jatkuu nyt uudessa, OLVI-säätiön rahoittamassa ja Luken hallinnoimassa Laatuhumala-tutkimushankkeessa, jossa keskitytään selvittämään viljelyn laatutekijöitä kuten käpyjen oikea-aikaista korjuuta ja käsittelyä ja tuholaistorjuntaa.
Hanke kestää vuoden 2024 loppuun. Siinä on aiempien hankekumppaneiden – Luken, JAMIn ja Lappian – lisäksi mukana Keski-Uudenmaan ammattioppilaitos (Keuda). Yhteistyötä tehdään viljelijöiden ja pienpanimoiden kanssa.
Koeviljelmällä karsitaan parhaat kannat jatkoon
Ukonmäki ja Yli-Mannila kertovat, että koeviljelmän kaikki kannat ovat peräisin suomalaisista pihapiireistä, joista ihmiset lähettivät Lukelle näytteitä.
– Ennenhän joka pihapiirissä kasvoi humalasalko.
Luke selvitti näytteistä panimohumalan tuottamiseen kemiallisilta ominaisuuksiltaan potentiaalisimmat kannat. Tutkittavana oli liki tuhat näytettä. Parhaista kannoista kasvatettiin taimet solukkoviljelmissä.
Karsinta jatkuu nyt koeviljelmien tulosten perusteella. Kesän mittaan kasvustolla on tehty mittauksia. On tarkkailtu kasvua, kukintoa, käpyjen kehittymistä. Tavoitteena on löytää parhaiten viljelyyn soveltuvat kannat: siis satoisat ja kestävät. Maku on tietenkin oleellinen tekijä.
– Ensimmäiset koe-erät olutta on tarkoitus valmistaa jo tämän vuoden aikana, Ukonmäki kertoo.
Biologista hyönteistorjuntaa tutkitaan
Myös humalatarhan pörriäiset ovat tutkimuksen kohteena. Tolppiin on kiinnitetty pieniä hyönteiskeräimiä, joihin saadaan otos tarhassa liikkuvista hyönteisistä. Ne otetaan talteen, pakastetaan ja lähetetään Luken tutkittavaksi. Tämä liittyy tavoitteeseen kehittää biologista hyönteistorjuntaa. Sitä varten humalarivejä reunustaa myös kirjava kukkarivistö.
– Kukat houkuttelevat ”hyvishyönteisiä”, jotka puolestaan tuhoavat ”pahiksia”, kuvaa Yli-Mannila.
Ukonmäki ja Yli-Mannila uskovat, että humalassa voisi olla hyviä mahdollisuuksia suomalaisille tiloille.
– Alkuinvestointeja tarvitaan, mutta esimerkiksi laitehankinnoissa voisi hyödyntää yhteistyötä, Ukonmäki sanoo.
Hanke raivaa tietä alueen viljelijöille
Jamin luonnonvara-alan koulutusalajohtaja Henna Latvala on erittäin tyytyväinen siihen, että humalanviljelyn tutkimusta voidaan viedä eteenpäin jatkohankkeessa.
– Alkuperäinen ajatuskin oli, että tutkimustyö hankkeiden kautta jatkuu, sillä humalatarhan perustamiskustannukset olivat merkittävät. Jatkohanke on ehdottoman tärkeä kotimaisen humalantuotannon edistämiseksi, sillä meillä ei ole vielä esimerkiksi tietoa siitä, milloin sato on korjuukypsä ja miten korjuuaste vaikuttaa humalan käyttöön oluenpanossa. Myös korjuumenetelmistä tarvitaan tietoa ja kokemusta, hän kuvaa.
Keskeisenä tavoitteena on myös luoda paikallisia tuotantoketjuja viljelijöiden ja pienpanimoiden välille.
– Humalan kasvatus, hanketyö ja siihen liittyvä tutkimus on erittäin mielenkiintoista ja tarjoaa JAMIn opiskelijoille hienon mahdollisuuden suorittaa työelämälähtöisiä opintoja asiakaslähtöisesti ja toimia osana hankeverkostoa, Latvala sanoo.
Aktiivinen hanke- ja tutkimustoiminta sataa aina myös alueen viljelijöiden laariin. Tämän hankkeen myötä alueellamme ollaan aitiopaikalla saamassa tietoa uusista erikoiskasvimahdollisuuksista ja siten parantamassa alueen elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä.
Laatuhumala-hanke
- Jatkaa Hop Up -kotimaisen humalatuotannon käynnistäminen -hankkeen tekemää työtä.
- Tavoitteenataata suomalaisen humalasadon huippulaatu, jotta viljelyala kasvaa, viljely on kannattavaa ja tuottajat pystyvät vastaamaan panimoiden tarpeisiin. Mikäli suomalainen humala osoittautuu arktiseksi erikoistuotteeksi, kuten esimerkiksi kuminalle on käynyt, voi se avata mahdollisuuksia tuotteen vientiin.
- Tuottaa tietoa suomalaisten humalien viljelystä ja sadon laatuun vaikuttavista seikoista, tiivistää toimijaverkoston yhteistyötä, vahvistaa humalanviljelyä ja humalan integroitua kasvinsuojelua Suomessa.
- Tuo yhteen humalasta kiinnostuneet asiantuntijat, tuottajat ja pienpanimot.